|
Kreeta ja Afrodite |
Naiset alkoivat kehittää maanviljelystä Välimeren koillisosassa jo 12,000 vuotta sitten. Kun saavumme Kreetalle vuoden 3000 tienoilla ennen ajanlaskun alkua, eletään siellä pienissä maata viljelevissä kyläyhteisöissä, usean perheen yhteisasumuksissa. Elämä niissä oli ilmeisen rauhanomaista ja tasa-arvoista, koska linnoituksia tai merkkejä yhteiskuntaluokkien olemassaolosta ei ole löydetty. Arkeologi Lucy Goodison on tehnyt kaivauksia näissä vanhoissa kylissä ja niiden asukkaiden haudoissa. Sen perusteella hän on päätynyt uuteen tulkintaan Kreetan ja Kykladien saarten vanhasta uskonnosta. Yleinen käsitys on ollut, että Välimeren alueella palvottiin muinoin Maaemoa, ja indoeurooppalaisten (mm. kreikkalaisten heimojen) saapuessa se olisi syrjäytynyt miespuolisen taivaanjumalan tieltä. Goodison tulkitsee kuitenkin Kreetan jumalattaren auringonjumalattareksi hautaesineistön perusteella - kirjoitettua aineistoa tältä kaudelta ei vielä ole.
Kreetalta kaivetut haudat olivat kolmea eri päätyyppiä: luolahautauksia, tholoi-rakennuskumpuja ja hautaruukkuja. Tholoi oli pyöreä kumpu, jonka pieni oviaukko oli suunnattu itää kohti, jotta nousevan auringon säteet osuisivat siihen. Goodison uskoo, että hauta oli kohdun symboli, varsinkin kun useat ruumiit oli haudattu sikiöasentoon. Näin he syntyisivät uudelleen auringon noustessa. Kreetalla aurinko syntyy joka aamu merestä ja laskee taas illalla siihen.
Haudoista on löydetty kahvallisia pyöreitä metalliesineitä, "paistinpannuja". Niiden kuviointina ovat uudelleensyntymisen symbolit: aallot, aurinko, naisen sukupuolielimet. Paistinpannut saattoivat itse asiassa olla peilejä, joista auringonsäteet heijastettiin uskonnollisen riitin, jumalattarenpalveluksen aikana. Pannun sisään oli kaiverrettu joko aurinkoa tai meren aaltoja kuvaavia symboleja. Kädensija esitti naisen jalkoja, jotka yhtyivät haarovälissä, minkä elimet oli selvästi kuvattu, ja siten pyöreä pannuosa oli naisen vatsa. Naisen vatsa rinnastettiin siis aurinkoon. Paistinpannun käytöstä on säilynyt kuvia aikakauden sineteissä: joissakin kuvissa pannua pidetään vatsan päällä. On myös läydetty ruumiita, jotka oli haudattu pannu vatsan päälle asetettuna. Haudoista on löytynyt myös simpukankuoria ja kotiloita, sekä pieniä pyöreitä kiviä, jotka olivat naisen symboleja, pyöreitä kuin odottavan äidin vatsa.
Sinettien kuvista jotkut muistuttavat muinaisen Egyptin jumalattaria Isis ja Nephtys palvomassa aurinkoa: kaksi naamioitunutta naishahmoa kohottamassa kätensä kohti aurinkoa, joka on joko nousemassa tai laskemassa. Goodison uskoo, että Kreetan jumalattaret olivat kolmiyhteys: aurinko, maa ja meri. Goodisonin mukaan Kreetan ja Aigeian muinainen uskonto oli täysin naisvaltainen: jumaluudet olivat naisia ja naiset myös johtivat rituaaleja kuten Sapfon runoissa.
Sinettikivet olivat laajalti käytettyjä ylellisyysesineitä koko Lähi-Idässä, aina Mesopotamiaan ja Indus-joen laaksoon asti. Niitä pidettiin mukana suojelevina amuletteina, ja usein henkilön sinettikivi haudattiin hänen mukanaan. Alunperin sinetit otettiin käyttöön sulkemaan kauppatavaraa sisältävät ruukut. Vähitellen ne kehittyivät pieniksi taideteoksiksi, joissa usein kuvattiin uskonnollinen tapahtuma tai rituaali. Näin varmaankin saatiin korkeamman voiman suojelus sinetin omistajalle ja hänen omaisuudelleen. Koska sinetit oli usein kaiverrettu kiveen tai metalliin, niitä on säilynyt kymmeniä tuhansia meidän ajallemme, ja niitä tutkimalla on opittu ymmärtämään esihistoriallisen ajan ajattelua - myöhemmin niissä oli myös tekstiä.
Kreetalaisissa sineteissä esiintyi usein eläimiä: lintuja ja aurinko, linnuiksi naamioituneita naisia suorittamassa uskonnollista rituaalia, käärmeitä, vuohia, vuohen päitä, naarasleijonia, apinoita, koiria. Yhdessä löydetyistä sineteistä istuu yhtyvä pariskunta. Jotkut rituaalit muistuttavat pallopeliä, jonka tarkoituksena saattoi olla taivaankappaleiden liikkeiden rituaalinen toistaminen. (Kuten Mesoamerikan mayojen ja asteekkien pallopelissä, joka liittyi auringonpalvontaan.) Joissakin sineteissä naisilla on kädessään kaksoiskirves, mikä saattaa viitata sadonkorjuurituaaliin. Eräästä palatsista löytynyt ruukku on koristeltu viljakasvien kuvilla, joiden yläpuolella on kaksoiskirves ja sen yläpuolella krysanteemi, auringonkehrä. (Krysanteemi on myös Japanin keisarihuoneen symboli koska sen esiäiti on auringonjumalatar Amaterasu.)
Kreetan varhaisimman kauden kaivauksista ei ole löytynyt mitään sodankäyntiin viittaavaa, mutta pronssikaudella vuoden 2000 eaa jälkeen Kreetalla rakennettiin kaupunkeja ja palatseja: Knossos, Mallia ja Faistos. Auringonpalvonta jatkui palatsikaudella: pyhäköt oli edelleen suunnattu itään, peilit ja tuli olivat edelleen uskonnollisia symboleja, ja uskonnollisessa kulkueessa naiset matkasivat veneessä (kuten aurinko matkaa maanalaista virtaa yön aikana lännestä itään). Uskontoon tuli uusiakin piirteitä: härkäkultti nousi keskeiseksi, ja seinämaalauksissa kuvataan nuoria naisia ja miehiä hyppäämässä härkien yli - ehkä härkätaistelua vastaava uskonnollinen rituaali, joka saattoi hyvinkin päättyä härän uhraamiseen. Vuorten valtiatar, jumalatar joka seisoo vuoren päällä kahden naarasleijonan keskellä, toistuu tämän ajan kuvissa. Hän oli mahdollisesti myöhempien jumalattarien Artemis ja Diana kantamuoto. Samoin Artemiin palvontaan liittyvät mehiläiset ovat jo kulttiesineissä. Mehiläiset seurasivat myöhemmin Maria-kulttia, ja edelleenkin katolisissa kirkoissa poltetaan mehiläisvahakynttilöitä uhrikynttilöinä, välittämään rukoilijan viesti pyhimykselle.
Kaivauksia Knossoksen palatsissa teki Arthur Evans kymmenien vuosien ajan vuodesta 1900 alkaen. Löydöt olivat niin upeita, että koko läntinen Eurooppa seurasi niitä innostuneina. Seinämaalaukset, pienoispatsaat, ruukut ja ylellisyysesineet antoivat kuvan taiteellisesti korkeatasoisesta ja hienostuneesta kulttuurista, jonka Evans uskoi rauhanomaiseksi ja taanneen naisille hyvän aseman. Suuressa seinämaalauksessa keskeinen hahmo on nainen, joka vastaanottaa kunnioituksen osoituksia. Sen sijaan ei ole löytynyt kuvia mahtavista miehistä - vaikka kuninkaat ovat kautta aikojen rakastaneet teettää itsestään kuvia! Knossoksen löytöjen tulkinnasta antiikintutkijat ja historioitsijat ovat kiistelleet vielä kiivaammin kuin Çatal Hüyükin uskonnosta, ovathan uudelleenrakennetut palatsit upeine seinämaalauksineen vaikuttava näky ja Minotauruksen labyrintti kuuluja kautta maailman. Hallitsiko Knossoksessa kuningas Minos vai ehkä kuningatar? Esimerkiksi Ehrenberg pohtii tätä kysymystä hyvin kriittisesti. Jos itse haluat arvioida kuvien merkitystä, tutki minolaisen kulttuurin kuvagalleriaa kreikkalaisilta Web-sivuilta.
Palatsikaudelta on säilynyt myös lineaari-B:llä
kirjoitettuja tekstejä, ns. palatsiarkistot. Itse asiassa ne
olivat savitauluja tilapäisiä muistiinpanoja varten, mutta kun
luonnonkatastrofi (tulivuorenpurkaus tai maanjäristys ja siihen
liittyneet tulipalot) tuhosi palatsin, se poltti nämä taulut,
ja näin ikuisti ne jälkipolville. Niissä on viitattu
paikallisiin suojelusjumalattariin. Samoin teksteissä mainitaan
nimeltä useita pyhiä härkiä, mutta ei yhtään kuningasta.
Knossoksen arkistoissa nimetään myös kolme papitarta, joilla
oli laaja maaomaisuus. Yksi heistä oli arvonimeltään
"Tuulten papitar", a-ne-mo i-ji-re-ja. Avaimenkantaja,
pyhän aarrekammion vartija oli myös erittäin varakas nainen.
Alkuun
Afrodite, joka nykyaikana tunnetaan rakkauden ja kauneuden jumalattarena, oli Antiikin aikaan paljon monipuolisempi jumaluus. Simonsuuren mukaan (s. 223-) Afrodite oli todennäköisesti esi-kreikkalainen Aasiasta levinnyt Demeterin kaltainen suuri jumaluus, joka esitettiin usein linnunpäisenä. Afroditen yhtäläisyydet Mesopotamian jumalattariin Inanna ja Ishtar ovat myös mahdolliset. Afroditea kuvattiin eri tavoin: Rakkauden ja kasvillisuuden jumalatar, aurinko, kultainen aamurusko, seuralaisena varpusia ja joutsenia, kyproslainen, vesien ja aaltojen ympäröimä.
Sapfon runoissa hänestä puhutaan:
Kreikkalaisessa mytologiassa Gaia ja Uranos, Maa ja Taivas olivat aluksi erottamattomasti yhdessä. Kronos, heidän poikansa, kastroi isänsä ja erotti maan ja taivaan. Kronos heitti kivekset mereen ja tuosta vaahdosta, Uranoksen siemennesteestä, syntyi rakkauden jumalatar Afrodite ja astui Kyproksen rannalle.
Unien selittäjä Artemidoros Daldislainen (II:37) tunsi kolme eri Afroditea:
Takaisin Naistutkimus- sivulle
Copyright Jaana Holvikivi
Päivitetty: 24.9.2019