Maaemo ja Kybele

Maaemo ja Kybele

Mysteeriuskonnot ja Maaemo

Muinaiset, alkujaan Maaemon palvontaan keskittyneet hedelmällisyysriitit kehittyivät Antiikin aikana mysteerikulteiksi, joissa erityisesti naiset olivat aktiivisia. Dionysoksen, viinin ja villieläinten jumalan orgiat saattoivat olla hyvin villejä, äärimmäisissä tapauksissa juopuneet juhlijat jopa repivät hurmostilassa eläviä eläimiä palasiksi ja söivät niitä. Tarina kertoo, että Kyrenen perustaja, Battos, yritti vakoilla naisten mysteerejä, mutta naiset havaitsivat hänet. Naiset, joiden kasvot ja kädet oli sivelty uhrieläinten verellä, kävivät hänen kimppuunsa ja kastroivat hänet.

Demeterin, Maaemon juhlaan, ei miehillä myöskään ollut asiaa. Ateenan kaupunki järjesti syksyllä, juuri ennen sateiden alkua ja viljan kylvöaikaa suuren juhlakulkueen Ateenasta Eleusikseen, jossa juhlittiin läpi yön. Naiset joivat viiniä, kertoivat härskejä vitsejä ja pitivät hauskaa keskenään maan hedelmällisyyden turvaamiseksi.

Talvella järjestettiin Haloa-juhlat, joista tuntemattomaksi jäänyt tutkija kertoo seuraavasti (noin 170-luvulta, lähteenä Winkler):

Haloa on attikalainen juhla, johon kuuluvat Demeterin ja Koren mysteerit, ja Dionysoksen kunniaksi leikataan viiniköynnöksiä ja maistellaan viiniä, joka on varattu sitä varten. Juhlassa pidetään näkyvästi esillä häpeällisiä kuvia miehen sukuelimistä, ja sanotaan, että ne ovat ihmisen lisääntymisen vertauskuvia, koska Dionysos antoi meille viinin, joka lisää halua yhdyntään. Hän oli antanut sen Ikariokselle, jonka joukko paimenia itse asiassa tappoi, koska he eivät tajunneet, miten viininjuonti heihin vaikuttaisi. Sitten he tulivat hulluiksi, koska heidän tekonsa oli röyhkeästi itse Dionysosta vastaan. He olivat aivan hulluja raivosta häpeänsä vuoksi (tällä viitataan erektioon, joka ei asettunut), mutta sitten oraakkeli kertoi heille että he palaisivat normaaleiksi, jos he muovaisivat savesta sukuelinten kuvia. Tehtyään tämän he pääsivät eroon ongelmastaan. Juhlat pidettäisiin heidän kokemuksensa muistoksi.

Samana päivänä suoritetaan Eleusiksessa naisten seremonia, jonka aikana nauretaan ja vitsaillaan paljon. Naiset menevät sinne yksin, ja he saavat sanoa mitä tahansa heidän mieleensä juolahtaa: ja he kertovatkin mitä häpeällisimpiä juttuja toisilleen. Papittaret menevät valeasuisina naisten sekaan ja kuiskuttavat heidän korviinsa neuvoja - niinkuin se olisi salaisuus - olla uskottomia miehilleen. Kaikki naiset sanovat toisilleen häpeällisiä ja herjaavia asioita. He kantavat sopimattomia naisten ja miesten sukuelinten kuvia. Viiniä tarjotaan runsain mitoin, ja pöydät notkuvat kaikkia maan ja meren antimia paitsi niitä, joita mysteeri nimenomaisesti kieltää, nimittäin granaattiomena, omena, siipikarja, munat, ja meren elävistä hermafrodiittikala, rapu, pistehai ja mullo. Temppelipalvelijat kattavat pöydät ja jättävät ne naisten nautittaviksi sisälle, kun he itse poistuvat ulkopuolelle odottamaan, osoittaen kaikille asukkaille että he (Eleusiin asukkaat) ovat keksineet ruokalajit ja antaneet ne koko ihmiskunnan tietoon. Pöydässä on myös taikinasta leivottuja kummankin sukupuolen sukuelimiä.
(Hyvää ruokahalua!)

Artemidoros Daldislainen asui Efesoksen kaupungissa nykyisen Turkin rannikolla 100-luvulla. Efesoksessa sijaitsi kuuluisa kreikkalaisen jumalattaren Artemiin temppeli, joka mainitaan myös Apostolien teoissa. Artemidoros oli ammatiltaan unien selittäjä, joka kirjoitti tulkinnoistaan kirjan. Hänen unikirjansa luettelee kaikki erilaiset unet ja uniaiheet, joita hän on pitkän uransa aikana tulkinnut. Voidaan uskoa, että hän kattaa aikansa arkielämän ja mielikuvitusmaailman melkoisen tyhjentävästi. Koska jumalat ja jumalattaret kuuluivat oleellisena osana arkielämään, ja heitä lähestyttiin pienissä ja suurissa ongelmissa, esiintyivät he myös säännöllisesti unissa.

Artemidoros (II:39) sanoo Maaemosta ja samansukuisista jumalattarista seuraavaa:

Maanalainen Hekate, erinnyit (kostottaret) ja heidän seuranaan olevat demonit ovat pelottavia enteitä. Samaa merkitsee myös niin sanottu Jumalten äiti. Oikeassa hahmossaan nähtynä hän tietää melua ja surua (kuten Attiksen juhlassa) ja paljastaa salaisuudet, mutta maanviljelijöille hän on hyväksi, sillä häntä arvellaan samaksi kuin maa." vrt. "Demeter, Kore ja niin sanottu Iakkhos ovat hyväksi jumalatarten mysteereihin vihityille ja ennustavat heille aivan poikkeuksellista onnea. Vihkimättömille he aiheuttavat ensin pelkoa ja vaaraa, mutta silti asia saa onnellisen päätöksen. Maanviljelijöille eduksi. Myös sairaat he parantavat ja pelastavat, sillä hehän antavat ihmisille maan hedelmät, joihin vainajilla ei ole osuutta. Viisaat vieläpä sanovat Demeterin tarkoittavan samaa kuin maa, sillä samoinhan sekin on 'viljaa antava', 'elämää yllä pitävä' ja 'elämänantaja'."

Historiankirjoituksen isä Herodotus kertoi muun muassa oman aikakautensa (440 eaa) kuningaskuntien kohtaloista ja niiden keskeisestä kilpailusta. Usein tärkeä juonenkäänne oli neuvon kysyminen oraakkelilta. Oraakkelit olivat Maaemon (ja myöhempien samoilla paikoilla palveltujen muiden jumaluuksien) temppelien pääpapittaria, ja heidän kuuntelemistaan ennen tärkeitä päätöksiä pidettiin Antiikin aikaan välttämättömänä. Esimerkiksi kuuluisa Apollon temppeli Delfoissa oli ollut alkujaan Themiksen. Jos henkilö ryhtyi suureen seikkailuun tai sotaretkeen kysymättä papittaren mieltä, hänen yrityksensä oli tuomittu epäonnistumaan. Näillä naisilla oli siis paljon epäsuoraa valtaa kuningaskuntien kohtaloihin. Oraakkelin arvovalta perustui älykkyyteen ja psykologiaan ja eri paikkakuntien perinteiden hyvään tuntemukseen sekä rituaaliseen vahvuuteen. Neuvot käsittelivät riskejä ja antoivat varoituksia sekä moraalisia ohjeita, pikemminkin kuin suoranaisia neuvoja. Papittaren (Pythian) lausahduksia tulkitsivat temppelin papit. Varsinkin sotaoloissa neuvot olivat varovaisia ja moniselitteisiä.

Kybele

Vuonna 205 ennen ajanlaskun laskua Rooma oli sodassa Kartagoa vastaan (puunilaissodat). Kartagon kenraali Hannibal oli johtanut joukkonsa Espanjan kautta ja Alppien yli Italiaan, missä hän elefantteineen oli taistellut menestyksekkäästi. Rooma oli uhattuna. Sibyllan papittaret tulkitsivat ennustuskirjan ilmoittavan, että Hannibal lähtisi Italiasta vain, jos Magna Mater, Suuri Äiti, tuotaisiin Roomaan. Rooma neuvotteli Vähässä Aasiassa sijaitsevan Pergamonin kuninkaan kanssa, joka suostui luovuttamaan Kybeleä, suurta äitiä edustavan mustan meteoriitin sen temppelistä. Kybele kuljetettiin laivalla Roomaan ja sijoitettiin voiton temppeliin. Ja Hannibal lähti Italiasta.

Kybele oli fryygialainen hedelmällisyysjumalatar, Ida-vuoren valtiatar, joka kuvattiin korkea tornikruunu päässä naarasleijonat molemmin puolin. Kybelen tarinoissa esiintyy nuori paimen, Attis, joka oli hänen poikansa ja rakastajansa. Villikarju kävi huilua soittavan Attiksen kimppuun ja raateli hänet, ja Attis menehtyi verenvuotoon männyn juurelle. Tarinan toisen version mukaan Kybele raivostui Attikselle, joka oli ollut hänelle uskoton, ja saattoi tämän hulluksi. Sekavuustilassa Attis kastroi itsensä, ettei enää olisi uskoton, ja muuttui männyksi. Ikivihreä mänty, joka tuottaa runsaasti siemieniä, oli kreikkalaisille hedelmällisyyssymboli. Kybele löysi Attiin elottoman ruumiin, hautasi sen vuorellaan olevan luolan eteen, ja suoritti joka kevät rituaalin hänen muistokseen - hän oli nuori kuollut kasvillisuuden jumala, joka taas keväällä herää henkiin.

Roomalaiset viettivät Magna Materin saatuaan hänelle pyhitettyä huhtikuista kevään juhlaa, Megalesiaa. Sitä juhlittiin tiettävästi vielä vuonna 50, mutta myöhemmin sen korvasi pääsiäinen, kuolleista nousemisen ja luonnon uudelleenheräämisen juhla.

Kybelen kulttiin kuului veripäivä, jonka kulkueessa eunukkipapit eli galloi tanssivat hurjasti pitkän tukan hulmutessa ja viiltelivät itseään kimeä-äänisten fryygialaisten huilujen, tamburiinien ja lautasten säestyksellä. Miespuoliset palvojat kiihdyttivät itsensä hurmostilaan ekstaattisessa tanssissa ja kastroivat itsensä ollakseen jumalattarelle uskollisia kuten Attis. Taurobolium mysteerissä Kybelen palvoja seisoi kuopassa, jonka yläpuolella teurastettiin härkä. Härän virtaava veri puhdisti palvojan synneistä ja hän syntyi uudelleen. Vielä 200-luvulla ennen ajanlaskun alkua roomalaiset olivat puritaanisia, ja kauhistelivat Kybelen menoja, minkä seurauksena Rooman senaatti kielsi Rooman kansalaisilta itsensä kastroimisen.

Mysteerikultit erosivat tavallisesta Antiikin jumalten palvonnasta siinä suhteessa, että niihin kuului initiaatio ("rippikoulu") mysteerin ymmärtämiseksi, vanhoista synneistä vapautuminen ja mysteerin salassapito. Mutta ne eivät sulkeneet pois muuhun uskonnonharjoitukseen osallistumista kuten juutalaisuus ja sitten kristinusko tekivät.
Alkuun

Takaisin Naistutkimus- sivulle