Oppimateriaalia tiedosta ja tietämisestä
Ovelat kreikkalaiset: Odysseus ja Penelope
Taitavat suomalaiset: Väinämöinen ja Annikki
Etelämeren tietäjät
Amerikan viisaat
Vanhan ajan viisaat: Sokrates ja Jeesus
Tieto alkuperäiskansojen parissa
Keskustelutehtäviä
Odysseus, kreikkalainen tarusankari, jätti vaimonsa ja valtakuntansa Ithakan osallistuakseen Troijan sotaan. Homeroksen kertomuksen mukaan sotaa kesti peräti kymmenen vuotta, ja se saatiin päättymään vain Odysseuksen keksimän juonen avulla: kreikkalaiset jotka olivat turhaan piirittäneet Troijaa, rakensivat suuren puuhevosen, ja jättivät sen kaupungin ulkopuolelle, vetäytyen itse pois. Troijalaiset riemastuivat piirityksen päättymisestä, raahasivat hevosen kaupunkiinsa ja aloittivat suuret juomingit. Juhlien kestettyä aikansa puuhevoseen piiloutunut kreikkalaisten sotilaiden joukko ryntäsi siitä ulos ja avasi kaupungin portit koko armeijalle.
Huono-onninen Odysseus ei päässyt edes sodan päätyttyä kotiinsa. Meren jumala Poseidon oli suuttunut hänelle, ja kosti lähettämällä myrskyjä Odysseuksen tielle. Hän eksyi niin perusteellisesti, että joutui harhailemaan vielä toiset kymmenen vuotta. Mutta Odysseus oli paitsi vahva ja rohkea myös hyvin ovela. Viekkaudella, petkutuksella ja Athene-jumalattaren avulla hän selvisi matkansa hirvittävistä vaikeuksista. Kun hän lopulta saapui kotisaarensa Ithakan rannalle, hän oli edelleen varovainen. Hän ei rynnännyt heti vaimonsa Penelopen ja poikansa luo. Jumalattaren neuvosta hän tekeytyi kerjäläiseksi, ja meni palatsiinsa vakoilemaan. Hän ei paljastanut todellista henkilöllisyyttään edes Penelopelle, koska ei luottanut täydellisesti vaimoonsakaan, joka oli saanut odottaa kaksikymmentä vuotta, eikä palvelijoihin. Ovela Odysseus olikin epäilyssään oikeassa: palatsiin oli kokoontunut joukko miehiä, Penelopen kosijoita, jotka halusivat anastaa hänen vaimonsa ja valtakuntansa, ja he olisivat saattaneet tappaa hänet.
Penelope, joka uskoi miehensä paluuseen, oli pitänyt kosijat loitolla petkuttamalla heitä. Hän oli sanonut, ettei voi mennä uudelleen naimisiin, ennen kuin on saanut kudotuksi appensa hautajaisissa käytettävän kankaan. Penelope kutoi ahkerasti päivisin, mutta yöllä hän purki kutomansa, joten työ ei valmistunut. Nyt hän auttoi valepukuista Odysseusta järjestämään kosijoille ansan. Kosijat kerääntyivät samaan huoneeseen kilpailemaan siitä, kuka jaksaisi jännittää Odysseuksen jousen. Kaikki epäonnistuivat, ja Odysseus tappoi heistä jokaisen. Tämän jälkeen hän paljasti todellisen henkilöllisyytensä.
Penelope, joka oli varovaisuudessa ja oveluudessa Odysseuksen veroinen, ei heti näyttänyt uskovan miehensä henkilöllisyyttä. Saattoihan kyseessä olla vaikkapa joku Odysseuksen hahmon ottanut jumaluus - antiikin tarinoissa sekin oli mahdollista, ja sattuikin silloin tällöin. Jumala petkutti uskollista vaimoa ottamalla tämän aviomiehen hahmon, ja näin vaimo tietämättään tuli olleeksi uskoton ja pilasi hyvän maineensa. Penelope ei testannut avoimesti Odysseusta, mutta yritti johtaa hänet harhaan uskottelemalla, ettei hänen sänkynsä enää ollut paikoillaan. Raivostunut Odysseus ihmetteli, miten se olisi siirretty, sillä hän oli rakentanut vuoteensa käyttäen huoneen kohdalla seisoneen öljypuun runkoa sängyn tolppana. Tämä oli salaisuus, jonka vain he kaksi tiesivät, ja Penelope saattoi vihdoin tunnustaa koetelleensa miestään.
Odysseuksen tarina osoittaa, miten muinaisessa Kreikassa
pidettiin arvossa älyä ja oveluutta. Suorapuheisuutta ja
rehellisyyttä pidettiin suorastaan tyhmyytenä, johon
sankareilla ei ollut varaa sortua. Odysseus ja Penelope
säilyttivät perheen omat asiat salaisuuksina ja käyttivät
niitä kilpailijoita vastaan. Niinkin tavalliselta tuntuva asia
kuin sängyn rakennustapa muuttui arvokkaaksi tiedoksi, koska
sitä pidettiin salassa. Siitä tuli merkki, jolla puolisot
tunnistivat toisensa kahdenkymmenen vuoden eron jälkeen.
Alkuun
Kalevalan sankari, Vaka Vanha Väinämöinen, tietäjä iänikuinen, oli kuuluisa loitsujen taitaja, laulaja ja johtomies. Useinkin hän seikkailuretkillään joutui pulaan, mutta selvisi tilanteista neuvokkuudella ja noitataidoilla. Kun hän oli vihollisuuksissa Pohjolan emännän Louhen kanssa, taistelussa käytettiin molempien tulisimmat loitsut, nostettiin myrskyjä ja muututtiin eläimen hahmoon. Loitsut eivät aina sujuneet aivan niinkuin pitäisi: Joskus jäi sanoja puuttumaan, eikä valmista tullut. Kun Väinämöinen heilutti lauluilla kirvestä, se lopulta lipesi ja iski häntä polveen. Väinämöinen ei saanut verenvuotoa lakkaamaan, ennen kuin vanha ukko lauloi raudan syntysanat. Raudan syntysanoilla saatiin rautainen kirves kuriin ja sen pahojen tekojen seuraukset hallintaan. Verenvuoto tyrehtyi ja Väinämöinen parani.
Laulujen avulla Väinämöinen rakensi itselleen veneen, laulamalla hän sai viljan kasvamaan, tuulet asettumaan ja taudit paranemaan.
Kylvöluku, jotta vilja kasvaisi hyvin (2:296-316):
"Minä kylvän kyyhättelen
Luojan sormien lomitse,
käen kautta kaikkivallan
tälle maalle kasvavalle,
ahollen ylenevälle.
Akka manteren-alainen,
mannun eukko, maan emäntä!
Pane nyt turve tunkemahan,
maa väkevä vääntämähän!
Eip' on maa väkeä puutu
sinä ilmoisna ikänä,
kun lie armo antajista,
lupa luonnon tyttäristä.Nouse, maa, makoamasta,
Luojan nurmi, nukkumasta!
Pane korret korttumahan
sekä varret varttumahan!
Tuhansin neniä nosta,
saoin haaroja hajota
kynnöstäni, kylvöstäni,
varsin vaivani näöstä!"
Ilmarisen loitsu hyviksi reellä matkustusilmoiksi (18:421-424)
"Laske, Ukko, uutta lunta,
visko hienoa vitiä,
lunta korjan luikutella,
vitiä re'en vilata."
Puolison löytäminen oli jo kalevalaiseen aikaan vakava asia, jossa nuoret tarvitsivat vanhempien ja taitavampien apua. Lemmenonnea nostatettiin muun muassa saunomalla ja taikoja tekemällä. Kun Ilmarinen oli lähdössä kosimaan Pohjolan neittä, lämmitti Annikki, Ilmarisen sisar, veljelleen lemmensaunan, jotta kosiomatkan sujuisi hyvin. (18:291-298)
Kivet koskesta kokosi,
saattoi löylyn lyötäviksi,
ve'et lemmen lähtehestä,
heraisesta hettehestä.
Taittoi vastan varvikosta,
lempivastasen lehosta,
hauteli metisen vastan
metisen kiven nenässä.
Annikin sauna tekikin Ilmarisesta Pohjolan neidon mielestä
vastustamattoman.
Alkuun
Kun Suomesta matkustetaan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, tullaan Tyynelle valtamerelle. Uudessa Guineassa Kiriwinan saarella on laulujen ja loitsujen tunteminen edelleenkin monessa suhteessa hyödyllistä ja tuo arvovaltaa. Jos isä pitää pojastaan, hän opettaa tälle monta osaamaansa loitsua, mutta jos poika on kuriton ja laiska, isä antaakin loitsut jollekin muulle. Loitsut ja arvoesineet ovat tärkein omaisuus, jonka mies voi antaa perintönä lapsilleen, sillä maa periytyy aina äidin kautta.
Kun merkittävä mies on kuollut ja hänelle pidetään hautajaiset, ilmoittaa yksi vainajan pojista tilaisuuden aikana, että hänen isänsä henki haluaa kuulla loitsuja. Se pojista, joka on saanut isältään eniten loitsuja, aloittaa laulamalla aloitusloitsun. Lopuksi hän kutsuu isänsä nimeä ilmoittaakseen, että on saanut loitsun häneltä. Sitten hän kutsuu toista miestä laulamaan, ja jos toinen ei osaa esittää mitään, on aloittaja voittanut kierroksen. Nuoret miehet pysyvät hiljaa, vaikka heidän nimeään kutsutaan, koska he eivät osaa monia loitsuja ja heitä ujostuttaa. Ei ole sopivaa rehennellä tiedoillaan vanhempien miesten edessä. Siinähän voisi käydä samoin kuin Joukahaiselle kilpalaulussa Väinämöisen kanssa: vanha mies lauloi nuoren Joukahaisen suohon. Loitsusta lauletaan aina vain osa, jotta salaisuus säilyisi, ja aina lopuksi ilmoitetaan sen edellinen omistaja. Koska loitsuja vaihdetaan samoin kuin arvoesineitä, on loitsu sitä arvokkaampi, mitä tärkeämmällä henkilöllä se on aiemmin ollut. Joka osaa eniten loitsuja, voittaa kilpalaulannan.
Kiriwinan saarella tavallisesti vain miehet ovat noitia ja
loitsivat. Noituutta voidaan käyttää kaikilla elämänaloilla.
Niinpä erään kilpalaulannan voittaja lauloi ensin
maissilaulun, jolla maissi saadaan kasvamaan hyvin. Toisena
seurasi laulu tuulelle, koska kalastajille hyvät tuuliolot ovat
tärkeät, ja sen jälkeen nopealle päivännousulle. Hän esitti
myös lemmentaian, ja viimeksi loitsun, jonka avulla nainen tulee
raskaaksi. Loitsujen osaaminen on merkittävä henkinen pääoma,
mutta se vaikuttaa myös maanomistukseen. Vaikka maa kulkee
suvussa naisten kautta äidiltä tyttärelle, on miesten
tehtävänä muistaa äitinsä suvun maapalojen omistushistoria.
Jos riita maa-alueesta joutuu oikeuteen, kutsutaan riitelevistä
suvuista mies esittämään laulaen, miten maa on heidän
suvussaan kulkenut. Tämän kilpalaulannan voittaja voittaa
oikeusjutun.
Alkuun
Myös Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaat (intiaanit) järjestivät tietäjien laulukilpailuja. He lämmittivät saunan hyvin kuumaksi, ja tietäjät riisuutuivat ja menivät yhdessä löylyyn. Se joka jaksoi istua löylyssä pisimpään loitsimassa ja löylyä lyömässä, voitti ottelun. Jos kaikki lauloivat omaa lauluaan yhtä aikaa, syntyi melkoinen meteli. Lopuksi kaikki syöksyivät kylmään järveen vilvoittelemaan. Loitsuja ja salaista tietoa kutsuttiin lääkkeeksi, ja loitsimalla parannettiinkin sairauksia. Loitsujen lisäksi tarvittiin tieto parannukseen käytettävistä yrteistä ja kasveista, ja tietysti myös sauna.
Kanadan suurissa metsissä asuvat Dene-intiaanit uskovat, ettei voimallista tietoa eli 'lääkettä' voi hankkia muutoin kuin oman kokemuksen avulla. Lukeminen tai muilta kyseleminen antaa vain pinnallista tietoa. Todella hyödyllinen, syvällinen tieto opitaan yksinäisyydessä, metsässä kuljeskellessa, suojelushenkenä toimivalta eläimeltä tai sitten unissa. Tällainen tieto eli 'lääke' voi olla loitsu tai laulu, joka auttaa metsästyksessä tai kalastuksessa tai parannuskeino. Myös käytännön taidot kuten ruoanvalmistus ja vaatteiden tekeminen opitaan itse seuraamalla vanhemman ihmisen työskentelyä ja tekemällä jäljessä. Oppilas ei esitä kysymyksiä eikä opettaja selitä, vaan oppilaan tehtävänä on seurata työtä riittävän huolellisesti. Koko ajatus koulunkäynnistä ja oppitunneista on heistä naurettava ja typerä! Kaikki opitaan samoin kuin lapset oppivat kävelemään ja puhumaan.
Niinpä tietoon, joka on kuultu muilta, ei koskaan luoteta täysin. Kun Dene piirtää kartan alueesta, jonka hän tuntee, hän merkitsee karttaan vain ne paikat, jotka hän on itse nähnyt ja jättää muut alueet tyhjäksi. Tarinankertoja saattaa aloittaa kertomuksensa:
"Tämä tarina kertoo miehestä, joka eli kauan ennen kuin valkoinen mies saapui tähän maahan. Vaikka minä kerronkin sen nyt teille, en ole itse sitä sepittänyt, enkä ole siitä vastuussa. Kerron sen niinkuin muut ovat kertoneet sen minulle. Ja jos he erehtyivät siinä miten he kertoivat, tulen minäkin toistamaan heidän erehdyksensä. Mutta aion kertoa tarinan hyvin huolellisesti samoin sanoin kuin vanhat miehet kertoivat sen aikoinaan minulle. Aion toistaa kertomuksen aivan tarkkaan siten kuin se on minulle kerrottu."
Kokeile itse:
Piirrä kartta kotisi lähiseudusta merkiten vain ne paikat,
jotka olet itse nähnyt. Vertaa sitä vaikka puhelinluettelon
karttalehteen.
Alkuun
Myös filosofit kuten Sokrates ja uskonnolliset johtajat kuten Jeesus puhuivat vertauksilla. He valitsivat jonkin ihmisille hyvin tutun asian havainnollistamaan opetusta. He eivät kuitenkaan selittäneet opetustaan puhki, vaan antoivat kuulijoille pohdittavaa, jotta he itse löytäisivät tiedon ytimen. Tietoa ei heitellä kuten helmiä sioille.
Sokrates neuvoi kyselijää esittämällä tälle vastakysymyksen ja johdattamalla häntä kohti oikeaa johtopäätöstä: "Sanopa, miten järkevä maanviljelijä menettelee, jos hän haluaa siemenen itävän ja antavan hyvän sadon. Kylvääkö hän siemenen ruukkuun ja katselee, miten se kahdeksassa päivässä nousee oraalle, ja ihailtuaan sitä puutarhajuhlien ajan antaa sen kuihtua? Vai ottaako hän kylvön vakavasti, ja valitsee hyvän pellon, jolle siemenensä kylvää, jotta näkisi sen kasvavan täysikasvuiseksi viljaksi ja antavan sadon kahdeksantena kuuna?"
Jeesus kertoo kylvötöistä vähän toisin, sillä juutalaiset eivät viettäneet samanlaisia puutarhajuhlia kuin ateenalaiset: "Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan. Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon!"
Preerian intiaanit olivat Jeesuksen kanssa samaa mieltä
siitä, että jolla on korvat, se kuulkoon. Kerrotaan, että
kenraali George A. Custer oli tehnyt intiaanien kanssa sopimuksen
ja polttanut vakuudeksi rauhanpiippua. Hän kuitenkin rikkoi
sopimuksen, ja siitä kimmastuneina intiaanit hyökkäsivät
hänen joukkonsa kimppuun. Custer sai surmansa Little Big Hornin
taistelussa 1876, jonka jälkeen Cheyenne-naiset kävivät
"avaamassa" hänen korvansa työntämällä niihin
reikä naskalilla, jotta hän alkaisi kuulla paremmin. Vaikutti
nimittäin siltä, ettei hän ollut kuullut mitä intiaanien
päälliköt olivat hänelle sanoneet. Cheyenneiden parissa
pikkulapsille laitettiin reiät korvalehtiin, kun heidät
otettiin yhteisön jäseniksi, jotta he oppisivat kuuntelemaan
muita.
Alkuun
Yhteiskunnissa, joissa jokainen on itse tehnyt työtä tietojensa hankkimiseen, ei pidetä sopivana käydä kyselemässä muilta liikoja. Australian alkuasukkaiden parissa erityisesti suvun perinteisiin alueisiin, esivanhempiin ja uskonnollisiin menoihin liittyvät tiedot ovat salaisia, ja ne paljastetaan vain suvun aikuisille jäsenille, vieläpä niin, että naiset ja miehet tuntevat eri asioita. Nykykielellä tämä voidaan ilmaista niin, että uskonnollisilla lauluilla, koristeluilla ja rituaaleilla on hyvin vahva copyright-suoja. Modernit alkuasukastaiteilijatkin ottavat tämän huomioon, ja käyttävät vain niitä malleja ja kuvioita, joihin heillä on oikeus.
Jopa aivan tavanomaisten pyyntöjen ja kysymysten esittämistä saatetaan pitää epäkohteliaana painostuksena. Ihmiset ovat sitä mieltä, että heillä on oikeus olla vastaamatta, niinpä kysymykseen vastaaminen on suorastaan suosionosoitus. Jos joku yhteisön jäsen päättää järjestää vaikkapa pienen juhlan, hän ilmoittaa muiden kuullen, että aikoo ryhtyä valmisteluihin sinä iltana leirin laidalla. Hän ei pyydä ketään mukaan, eikä kysy, kuka haluaa osallistua. Näin kehenkään ei kohdistu pakottamista tai painostusta. Illalla hän menee ilmoittamalleen paikalle, ja muut jotka haluavat osallistua, saapuvat myös. Jos kukaan ei tule, ei kutsu saavuttanut suosiota.
Viime aikoina ovat museot joutuneet vaikeuksiin juuri
alkuperäiskansojen copyright-vaatimusten vuoksi. Aikaisemmin
tutkimusmatkailijat ja antropologit keräilivät huoletta niin
sanottujen primitiivisten heimojen uskonnollista taidetta, ja
jopa kuolleiden luita ja muumioita. Australiassa, Amerikan
mantereella ja Lapissa ovat alkuperäiskansat alkaneet vaatia
heiltä vietyjä pyhiä esineitä takaisin, ja kieltäneet niiden
esittelyn yleisölle. Salaisiin uskonnollisiin menoihin
tarkoitetut esineet kadottavat tehonsa, jos ne ovat kaiken kansan
pällisteltävinä. Samoin käy loitsuille ja rukouksille, jos ne
julkaistaan kokonaisuudessaan. Silloin on myös vaarana, että
joku vihamielinen henkilö käyttää loitsua sen alkuperäistä
omistajaa vahingoittavalla tavalla.
Alkuun
Oletko lukenut Hergén Tintti-sarjakuvia? Kirjoissa Seitsemän kristallipalloa ja Auringon temppeli kerrotaan tarinaa arkeologisesta retkikunnasta, joka tuo hallitsijan muumion Eurooppaan. Mitä mieltä olet Hergén tavasta käsitellä asiaa?
Me sanomme, että jokaisella ihmisellä on oikeus tietoon: ihmisillä on oikeus oppia lukemaan, opiskella ja hankkia tietoa. Tieto löytyy kirjoista ja suurista tietovarastoista, joista sitä etsitään. Ajankohtainen tieto leviää uutisina: sanomalehtien ja television, joukkotiedotusvälineiden kautta. Avoimessa yhteiskunnassa, demokratiassa, tieto leviää ja on vapaasti saatavissa. Mutta suhtaudummeko tietoon todellisuudessa niin avoimesti kuin kuvittelemme?
Olisiko tiedon salaaminen, peittäminen ja muuntaminen sittenkin yleisempää kuin luulemme? Jos kaikki tiedon levittäminen olisi hyvästä, olisiko meillä sanaa juoruilu? Onko se kunnioitettavaa avoimuutta ja rehellisyyttä vai tietämisen väärinkäyttöä. Onko vaikeneminen parempi kuin valkoinen valhe?
Vertaa sanojen merkityksiä ja vivahde-eroja: Juoruta, valehdella, panetella, paljastaa, peitellä, valistaa, vuotaa tietoa ...
Takaisin kotisivulle
Copyright Jaana Holvikivi
Päivitetty: 20.7.2015