Jahve ja hänen Asheransa

Jahve ja hänen Asheransa

Raamatun Joosua kirjan mukaan juutalaiset olivat alkujaan paimentolaisia, jotka tulivat ja valtasivat Kaanaan maan Israelin heimoille. Palestiinassa tehdyt arkeologiset kaivaukset todistavat toista: Israelin historian varhaisaikoina Kaanaan syrjäseutujen maanviljelijät rakensivat pieniä kyläyhteisöjä Jerusalemiin pohjoispuolella sijaitseville kukkuloille. Tällaisia noin 100 asukkaan kyliä on kaivettu esiin kolmisensataa. Kaivauksia suorittaneen arkeologin Denverin (1992) mukaan israelilainen yhteiskunta kehittyi paikallisina maanviljelysyhteisöinä, suurempien kanaanilaisten kaupunkien ulkopuoleisissa syrjäkylissä noin 1200-1100-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Niitä ei ollut ympäröity suojamuureilla, eikä niiden asukkaiden kesken ollut suuria varallisuuseroja. Nämä alku-israelilaiset olivat köyhiä maanviljelijöitä, kun taas kanaanilaisten suuret kaupungit ja kuningaskunnat sijaitsivat rannikoilla ja jokilaaksoissa. Todisteita maan väkivaltaisesta valloituksesta ei ole löydetty. Kun israelilaiset vietiin maanpakoon Mesopotamiaan 400 ja 300-luvuilla eaa, he kirjoittivat raamatunhistorian ja uskontonsa synnyn sen ajan poliittisia tarkoitusperiä tukemaan.

Israelilaisten ensimmäisillä kulttipaikoilla, avoimen taivaan alla, palvottiin kanaanilaisten sonnijumalaa El. Kylien läheisyydestä on löytynyt kukkuloilla sijaitsevia alttareita, joiden luota on löytynyt satoja alastomia, suuririntaisia naispatsaita ja uhrieläinten luita. Tyypillinen temppeli sijaitsi kukkulan laella, se oli avoin terassi, jossa noustiin portaita alttarin luo uhreja suorittamaan. Jerusalemin temppelin luota on löydetty valtaisa kokoelma pieniä savisia äitijumalatar-hahmoja, joilla oli suuret riippuvat rinnat. Salomon aikoihin asti papit uhrasivat Jahvelle ja hänen äidilleen Asheralle, Taivaan kuningattarelle. Vielä 800-luvulta eaa on löytynyt hebreankielisiä kirjoituksia, joissa toivotaan: suojelkoon minua Jahve ja hänen Asheransa. Yhden kirjoituksen vieressä on kuva Asherasta leijonavaltaistuimella soittamassa lyyraa ja hänen vieressään seisoo suurta penistä riiputtava Jahve.

Astarten, Asheran ja auringon kulttipaikkoja kuvataan toisen Kuningasten kirjan 23:ssa luvussa. Jeremian kirja 44 kertoo Asheran palvonnasta seuraavasti:

"15 Kaikki miehet, jotka tiesivät, että heidän vaimonsa olivat uhranneet vieraille jumalille, ja suuri joukko paikalla olleita naisia sekä monet Ylä- Egyptiin muuttaneet Juudan asukkaat vastasivat Jeremialle näin: 16 "Tässä asiassa me emme kuuntele sinua, vaikka puhuitkin meille Herran nimissä. 17 Pidämme lupauksemme, jonka itse olemme antaneet Taivaan kuningattarelle. Me poltamme hänelle suitsuketta ja tuomme juomauhreja, niin kuin teimme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla ja niin kuin myös isämme, kuninkaamme ja ruhtinaamme siellä tekivät. Silloin meillä oli ruokaa yllin kyllin, voimme hyvin emmekä nähneet nälkää. 18 Mutta siitä lähtien kun lakkasimme polttamasta suitsuketta Taivaan kuningattarelle emmekä enää tuoneet hänelle juomauhreja, meiltä on puuttunut kaikkea. Me kuolemme miekkaan ja nälkään!"

19 Naiset sanoivat: "Me olemme uhranneet Taivaan kuningattarelle ja tuoneet hänelle juomauhreja yhdessä miestemme kanssa. Olisimmeko me vastoin miestemme tahtoa valmistaneet Taivaan kuningattarelle uhrikakkuja, joissa on hänen kuvansa, ja tuoneet hänelle juomauhreja?"

Asheran ja Astarten palvonnalla oli tällöin jo pitkä historia. Ashera oli kaikkien jumalien äiti, leijonien valtiatar, meren lohikäärme. Palestiina kukoisti keskimmäisellä pronssikaudella, ja palestiinalaisperäiset hallitsijat (Hyksos) hallitsivat myös Egyptissä ja Kreikassa (1730-1580 eaa). Palestiinalaiskansoilla oli varaa kuvata hedelmällisyysjumalatar Ashera ja hänen tyttärensä Astarte, jalometalliin, kultaan. Hänen poikansa ja sittemmin partnerinsa, säänjumala Baal, oli vielä sivuroolissa. Kun Egypti vuorostaan valloitti Palestiinan, tarvittiin taisteleva jumala, ja tällöin Baalin, jota isrealilaisilla vastasi Jahve, merkitys muuttui ja korostui. Baal ja Jahve, jotka esiintyvät sonnina ja ukkosena, suojelivat kansaa hyökkääjiä vastaan. Asheran kuvat tehtiin taas savesta. Ashera ei ollut enää Jahven äitihahmo vaan puoliso.

Asheran symbolina oli usein puu tai tolppa, joka pystytettiin alttarin viereen. Hänen leijonavaltaistuimensa on hyvin vanhaa perua, esiintyen jumalattarien yhteydessä jo Çatal Hüyükin arkeologisissa löydöissä tuhansia vuosia aiemmin. Leijonien keskellä istuessaan Ashera esiintyy villieläinten valtiattarena. Uutta tutkimustietoa Asherasta ja Juudaan uskonnosta löytyy teoksista Women and goddess traditions sekä Ancient Goddesses. Kiinnostavia artikkeleita suomeksi Lähi-Idän uskonnoista ja niiden yhteyksistä on teoksessa : Uskontojen risteyksissä, toim. Jaakko Hämeen-Anttila.

Monet Juudan kuningataräidit kuten Maaka olivat Asheran papittaria, jotka ehkä suorittivat palvontamenot Jahven temppelissä Jerusalemissa. Maakaa hänen pojanpoikansa Asa tosin ei kohdellut hyvin, koska ei sietänyt hedelmällisyysriittejä:

Hän puhdisti maan haureutta harjoittavista pyhäkköpalvelijoista ja toimitti pois kaikki isiensä tekemät epäjumalanpatsaat. Hän jopa riisti isänsä äidiltä Maakalta kuningataräidin aseman, koska tämä oli pystyttänyt iljettävän kuvan asera-tarhaan.

Kuningataräidin asema Juudaan hovissa oli arvovaltainen, kuten näkyy Salomon tavasta tervehtiä äitiään (Kun. 2:19):

Batseba meni kuningas Salomon luo puhumaan Adonian puolesta. Kuningas nousi istuimeltaan, tuli häntä vastaan ja kumarsi maahan hänen edessään. Sitten hän taas asettui valtaistuimelleen, ja myös kuninkaan äidille tuotiin istuin. Batseba istuutui Salomon oikealle puolelle...

Vielä 76-67 ennen ajanlaskun alkua Juudaa hallitsi leskikuningatar Salome Alexandra. Hänen ensimmäinen aviomiehensä kuningas näännytti oman äitinsä nälkään vankeudessa. Miehen kuoltua Salome Alexandra valitsi toiseksi puolisokseen yhden hänen veljistään, ja pelasti hänet näin vankeudesta, jonne edesmennyt veli oli hänet heittänyt. Toinen aviomies hallitsi pitkään, ja määräsi vaimonsa seuraajakseen. Päinvastoin kuin sotaisat puolisonsa, Salome Alexandra edisti rauhaa keskenään kilpailevien puolueiden välillä, ja aloitti myös yleisen oppivelvollisuuden, joka ulottui myös tyttöihin.

Juutalaisuus kehittyi jyrkän yksijumalaiseksi Babylonian vankeuden aikana 400-luvulla eaa, eikä Jahvella ollut enää ihmishahmoa, kuvaa. Jahve oli lakannut olemasta paikallinen jumaluus, hän oli adoptoinut juutalaiset omaksi kansakseen, jota hän myös seurasi paikasta toiseen. Kolmas Mooseksen kirja 32:8-12

Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalansa. Herran osuus on hänen kansansa Israel, ja Jaakob hänen perintömaansa. Hän löysi sen autiosta maasta, karulta seudulta, joka huusi tyhjyyttään. Hän otti sen hoiviinsa ja varjeli sitä kuin silmäteräänsä. Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikastensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Herrakin kuljetti kansaansa. Herra yksin johdatti omiaan, ei hänellä ollut muuta jumalaa rinnallaan.

Itäinen juutalaisuus ja kabbala säilyttivät silti Sekhinan, suuren naishahmon, elossa seuraavinakin vuosituhansina. Sekhina on näissä juutalaisuuden haaroissa jumaluuden naisellinen olomuoto. Ne uskovat, että kun maailma ja Herra erosivat toisistaan, Sekhina pakeni pois. Kun maailma parantuu, Sekhina palaa takaisin ja Sekhina ja Herra sulautuvat jälleen yhteen.
Alkuun

Takaisin Naistutkimus- sivulle