Matrilineaalinen khasi-kansa:

Kansantaru Miesten vapautusliike Garo-kansa Uskonto Valokuvia

Kuinka maa ja kuu saivat nykyiset hahmonsa

Khasien kansantaru: (Mrs. M. Rafy: Folktales of the Khasis)

Kauan sitten, aikojen alussa, kun Ka Blein, Maaemon lapset olivat vielä nuoria, kuu paistoi yhtä kirkkaana kuin aurinko. Nuori auringonjumalatar Ka Sngi nousi uskollisesti joka aamu tuomaan valoa äidilleen, laskeutuen levolle vasta kun päivän työ oli ohitse. Mutta hänen veljensä U Bnai, kuun jumala, oli itsekäs nuorukainen, joka välitti vähän velvollisuuksistaan. Usein hän saattoi hävitä moneksi päiväksi huvittelemaan kelvottomien ystäviensä kanssa. Niinpä Maaemon sydän oli täynnä huolta. Kun U Bnai palasi retkiltään, hänen sisarensa pitivät hänelle pitkiä puhutteluja, ja kehottivat häntä parantamaan tapansa, mutta U Bnai ei kuunnellut heitä.

Kun U Bnaista tuli aikuinen, hänen rillutteluretkensä ulottuivat yhä kauemmas, aina alas syviin maan rotkoihin, joiden pahat asukkaat yllyttivät häntä laiskuuteen ja tyhjiin huvituksiin. Mutta aika kului U Bnain jättämässä pimeydessä, ja viimein U Bnaille tuli ikävä kaunista kotiaan ja perhettään ylhäällä taivaalla. Mieli täynnä muistoja U Bnai lensi takaisin siniselle taivaalle.

U Bnai saapui takaisin kotiinsa, mutta hänen mielensä oli itsekkäiden ajatusten ja pahojen tapojen turmelema. Kun U Bnai näki ihanan sisarensa Ka Sngin, joka täytti maailman loistavalla kirkkaudelleen, hän joutui ruumillisen halun valtaan. U Bnai unohti, miten veljen pitää käyttäytyä, ja yritti vietellä sisartaan. Hän imarteli ja ylisti tämän kauneutta, ja tanssi hänen ympärillään saadakseen hänet ihastumaan loistavaan ruumiiseensa. U Bnai kehuskeli matkoillaan ja kokemuksillaan, ja yritti saada sisaren myötätunnon valittamalla yksinäisiä öitään alhaalla maan uumenissa. Mutta Ka Sngi ei vastannut veljelleen. Tämä jatkoi ylistämällä sisarensa ylimaallista kauneutta, jolle mikään maan päällä, maan alla eikä taivaissa vetänyt vertoja. "Kukaan maailmassa ei ole yhtä loistava ja kaunis kuin sinä, sisareni, ei kukaan paitsi minä, U Bnai. Ka Sngi, et löydä mistään yhtä kaunista rakastajaa kuin minä."

Ka Sngi tiesi, että hänen veljensä puhe oli väärin, mutta hän oli kärsivällinen. Hän vakuutti, että sisaren ja veljen pitää uskollisesti rakastaan toisiaan, mutta veljen tulee löytää itselleen puoliso muualta. U Bnai oli tottunut tekemään mitä halusi, ja suuttui sisarensa vastustukseen. Hän ei hillinnyt itseään vaan hyökkäsi sisarensa kimppuun yrittäen ottaa väkisin sen mitä halusi. Nyt loppui Ka Sngin kärsivällisyys. Raivostuneena hän sieppasi oman tulensa tuhkaa ja heitti tuhat veljensä kasvoille. Tuhka himmensi U Bnain kasvojen loiston, ja hänen intohimonsa sammui. Häpeissään veli pakeni sisarensa luota, ja tuhka-arvet näkyvät hänen kasvoillaan tänäkin päivänä. Sen koommin ei U Bnai ole uskaltautunut sisarensa lähelle, ja siksi kuu harvoin näkyy silloin kun aurinko on taivaalla.

Kului monta aikakautta, Maaemo Ka Blei vanheni ja kuoli. Hänen kolme tytärtään katsoivat alas taivaalta, ja murhe täytti heidät. Osoittaakseen kunnioitusta äitiään kohtaan Maaemon tyttäret halusivat saattaa hänet lepoon asiaankuuluvin hautajaismenoin. Mutta Maaemon ruumis oli valtava, eivätkä he tienneet miten menetellä, jotta voisivat vapauttaa sielun tuosta ruumiista.

Sisarukset päättivät, että nuorin heistä, Päivätär Ka Sngi suorittaisi hautajaisrituaalin. Ka Sngi poltti maan pintaa niin voimallisesti kuin pystyi, jotta ruumis palaisi, ja sielu pääsisi vapaaksi. Metsät ja ruoho paloivat, maan pinta oli aivan karrella, mutta ruumis ei syttynyt. Kun Ka Sngi oli käyttänyt kaiken voimansa, hän palasi toivottomana sisartensa luo. "Olen yrittänyt kaikkeni, mutta äitimme ruumis on edelleen vanhassa muodossaan, eikä sielu pääse vapaaksi."

Nyt päätettiin, että toinen sisar, vesien jumalatar Ka Um lähettäisi maan pinnalle tulvan. Tulva peittäisi Maaemon pinnan, jotta ruumis ei makaisi paljaana. Ka Um lähetti rankimmat sateensa, joet ja järvet tulvivat ja meri kohosi peittäen maan. Maaemon makasi veden alla. Mutta kun vesi vähitellen laski ja maa kuivui, Ka Um palasi toivottomana sisartensa luo. "Olen yrittänyt kaikkeni, mutta äitimme ruumis on edelleen vanhassa muodossaan, eikä sielu pääse vapaaksi."

Vanhin sisarista, tulen jumalatar Ka Ding ymmärsi nyt, että hänen pitäisi päästää äidin sielu vapaaksi. Ka Ding poltti karrelle palanutta metsää kunnes kuumuus sai Maaemon ruumiin leimahtamaan liekkeihin, syöksemään kuumaa laavaa, muodostaen syviä rotkoja ja korkeita vuoria. Vedet, jotka olivat jäljellä Ka Umin aiheuttamasta tulvasta, valuivat uusiin laaksoihin, eikä Maaemon ruumis enää ollut entisensä. Ka Ding tiesi, että pyhät rituaalit oli viimeinkin saatu päätökseen, ja sielu oli päässyt vapaaksi kuolleesta ruumista.
Alkuun

Miesten vapautusliike

Näin kertovat khasit maailman alusta. Khasien vajaa miljoonainen kansa asuu Intian koillisessa Meghalayan osavaltiossa. Khasit puhuvat mon-khmer-ryhmään kuuluvaa kieltä, joka ei ole sukua Intian valtakielille hindulle tai dravida-kielille. Khasien yhteiskuntajärjestys on matrilineaalinen, eli suku lasketaan äidin kautta. Suvun päänä toimii sen matroona, vanha nainen, Ka Blein maallinen edustaja. Hän päättää suvun omaisuudesta ja myös sen jäsenten rahojen käytöstä sekä toimii papittarena.

New York Times julkaisi 18. helmikuuta 1994 artikkelin "What do men want?" (lainattu Times of India-lehdestä, kirjoittaja Syed Zubair Ahmed), jossa selostettiin khasien parissa syntynyttä miesten vapautusliikettä. Toimittaja Ahmed kirjoittaa:

"Khasit, yksi naisvallan viimeisistä linnakkeista maailmassa, yrittää kiivaasti pitää miehet omalla paikallaan. Vaikka miesten etujärjestö ei vielä olekaan saanut nakerretuksi lovea vuosisataiseen matrilineaaliseen järjestelmään, väittävät kapinnalliset miehet saaneensa tukea joiltakin yhteiskunnan johtonaisiltakin. Heidän taistelunsa vapauden ja tasa-arvon puolesta on saavuttanut pieniä voittoja; joidenkin miesten ääni on päässyt kuuluviin perheen asioista päätettäessä, ja jotkut ovat jopa onnistuneet perimään omaisuutta. Mutta nämä miehet ovat edelleen merkityksetön vähemmistö kahdeksansataatuhantisessa khasi-yhteiskunnassa.

Miehet väittävät, että naiset ovat määräileviä ja voimillekäyviä. 'Olemme lopen kyllästyneitä olemaan vain siitoshärkiä ja lapsenvahteja', valittaa herra A. Swer, joka johtaa kapinallisten miesten järjestöä. Toinen järjestön jäsen valittaa: 'Meidän sukulinjamme päättyy aina meihin itseemme. Meillä ei ole maata eikä virkaa.'"

Khasi-miehet valittavat, että 'vaikka isät tekevät paljon perheen hyväksi, vain äitejä arvostetaan ja kiitetään.' Khasien parissa myös kylien johtotehtävät ovat naisten päätettävissä. Miesten perinteinen tehtävä on ollut metsästys ja puolustaa heimon maita, jotka ovat molemmat vaarallisia. Siksi vastuu taloista ja omaisuudesta on annettu naisille.

Ongelman ydin on lehtiartikkelin mukaan se, että monet khasi-naiset ovat ottaneet puolisonsa heimon ulkopuolelta. Perheen nuorin tytär perii tilan, ja hänen aviopuolisonsa muuttaa kotivävyksi. Miksi eivät khasi-miehet kelpaa perijättärille? Naisten mukaan siksi, että oman kansan miehet ovat usein epäluotettavia ja vastuuntunnottomia. Miehet taas väittävät, että ulkopuoliset käyttävät hyväksi nuorten naisten haavoittuvuutta ja herkkäuskoisuutta. Miesten vapautusliikkeen lisäksi myös Meghalayan opiskelijaliitto on kiinnittänyt huomiota tähän ongelmaan, mutta sen ratkaisu on toinen: perinteinen yhteiskuntajärjestys on säilytettävä, mutta naisten tulee ottaa aviomiehensä oman kansan parista. Useimmille khaseille, niin miehille kuin naisillekin, on tärkeämpää perinteiden säilyttäminen kuin miesten aseman vahvistuminen. Khasit ovat ylpeitä historiastaan, sillä 1800-luvulle asti heillä oli oma kuningaskunta, ja monin paikoin voidaan nähdä heidän megaliittimuistomerkkejään.

Khasit ovat rodultaan ja tavoiltaan erilaiset kuin Intian enemmistökansa, ja vaara joutua valtakulttuurin nielemäksi on varmaankin hyvin todellinen. Myös kristinuskon leviäminen on ollut uhkana perinteiselle yhteiskuntajärjestykselle, vaikka lähetyssaarnaajien asenteet ovat viime aikoina muuttuneet suvaitsevaisemmiksi kuin ennen. Katso valokuvia khasien arkielämästä

Khasien ohella monet heidän naapurikansoistaan ovat mongolirotua, ja ovat yhteiskunniltaan matrilineaalisia. Naisten asema koko alueella varsin hyvä, eivätkä myöhään saapuneet hindutkaan noudata muualla maassa tuttuja tapoja: morsiamen mukana ei anneta myötäjäisiä vaan päinvastoin, sulhanen maksaa morsiusrahan, ruokatabuja eikä saastaisuustabuja noudateta, eikä kastijako ole jyrkkä.
Alkuun

Garo-kansa

Garot, joiden kieli kuuluu taas toiseen kielikuntaan, tibeto-burmalaisiin kieliin, elävät monessa suhteessa samoin kuin naapurinsa khasit. Sekä sukulinja että omaisuuden periytyminen lasketaan heidänkin parissaan äidin kautta. Miehiä ei kuitenkaan sorreta, vaan kaikki aikuiset miehet osallistuvat kyläneuvoston kokouksiin. Garot ovat khasien tavoin riisinviljelijöitä. He asuvat perinteisesti pitkissä taloissa, joihin mahtuu koko suku. Garojen käytöstavat ovat ystävälliset ja hillityt, ja he ovat tunnetusti vieraanvaraisia ihmisiä.

Perheen nuorin tytär valitaan tavallisesti tilan perijäksi. Vanhemmat valitsevat perijälle puolison, ja perinteisesti sulhanen ryöstetään kotoaan perinteisin menoin. Sulhaset ovat usein ujoja, ja saattavat karata takaisin, tullakseen taas uudelleen ryöstetyiksi. Perijättären puolisoksi joutuminen ei ole niinkään huono asema, sillä tämä vävypoika nokrom muuttaa vaimonsa kotiin ja toimii tulevaisuudessa maatilan isäntänä, ja anopin suvun edusmiehenä.Tosin nokromin pitää naida anoppinsa, jos appi sattuu kuolemaan ensin, jolloin hän toimii sekä äidin että tyttären aviomiehenä.

Perheen muut tyttäret saavat valita itse puolisonsa, kunhan eivät valitse ketään omaan sukuun kuuluvaa. Aloite onkin aina naisen: pojat ovat ujoja ja pelkäävät avioliittoa, mutta yhteisön paine pakottaa heidät naimisiin. Naimattomaksi jäämistä ei pidetä sopivana, niinpä myös leskien odotetaan avioituvan uudelleen. Jos avioliitto kuitenkin epäonnistuu, eivätkä puolisot sovi yhteen, voivat he ottaa eron ja mennä uusiin naimisiin. Jos tytölle syntyy lapsi avioliiton ulkopuolella, sitä ei yleensä pidetä pahana, koska tyttö joka tapauksessa menee pian naimisiin kuten kaikki muutkin.
Alkuun

Uskonto Koillis-Intiassa

Khasien uskonnollinen johtaja on suvun matroona. Tavallisesti perheessä valta ja uskonnollinen vastuu siirtyvät nuorimmalle tyttärelle, jonka tärkeänä tehtävänä on hoitaa hautajaismenot. Kuolleet poltetaan ja myöhemmin haudalle pystytetään suuri kivipaasi, jonka tehtävänä on yhdistää kuolleen henki Maaemon kanssa ja pitää kuolleen sielu tyytyväisenä. Kivipaadet muodostavat laajoja hautausmaita. Koko khasi-kansan tärkein papitar asuu Smitin kylässä, ja hän päättää merkittävien rituaalien ajankohdat sekä toimii shamaanina. Hän myös nimittää 25 kyläpäällikköä sukunsa miesten joukosta. Nuoret khasi-tytöt osallistuvat uskonnolliseen tanssirituaaliin kerätääkseen itsensä voimaa maasta. Tytöt tanssivat aukiolla, jonka ympärillä nuoret miehet seisovat vartiossa, hätistellen pahat henget pois puhvelinhäntiä heiluttamalla. Tanssiessaan tytöt seisovat aivan suorina, jotta varpaiden kautta maasta imetty voima nousisi ylös päähän asti ja säilyisi siellä heidän aikuisen elämänsä. Tämän maasta saadun voiman avulla he suoriutuvat myöhemmin tehtävistään naisina ja äiteinä.

Meghalayassa uskonto on sekoitus kotoperäisiä uskomuksia ja Intiasta tullutta hindulaisuutta ja buddhalaisuutta. Paikallinen perinne tekee hindulaisuudestakin jumalatarpainotteista. Maaemoa, metsän, jokien, vuorten ja puiden jumalattaria palvotaan koko Meghalayan ja Assamin alueella. Assamin kuuluisimpia pyhiinvaelluskohteita on äitijumalatar Kamakhya'n pyhäkkö, jonka alla oleva kammio on vertauskuvallisesti Shaktin, Jumalattaren kohtu. Kerran vuodessa sen suihkulähteet muuttuvat punaisiksi, jolloin Jumalattarella on kuukautiset. Kaikki työ keskeytyy ja uskovaiset lepäävät. Kolmen päivän hedelmättömän kauden jälkeen pidetään neljän päivän juhla, jolloin temppelitanssijattaret, devadasit, tanssivat, kunnes tulevat transsitilaan ja Jumalattaren henki valtaa heidät. Miehillä ei ole pääsyä tähän tilaisuuteen.

Durga, hindujen tuhoava ja luova naisjumaluus, jota myös Kaliksi kutsutaan, on hyvin suosittu koko Himalajan alueella Nepalista alas Bengalinlahden rannalle. Nepalin tärkein juhlapyhä on Dasain rituaali, jolloin Durgalle uhrataan puhveleita ja vuohia, kasvisyöjien korvatessa ne kurpitsoilla ja kurkuilla. Durgan kunniaksi järjestetään miekkaparaati, joka symboloi kuningasvaltaa, hedelmällisyyttä ja hyvää satoa - ja Nepalissa myös patrilineaalisen suvun valtaa. Tiibetissä merkittävin naispuolinen pyhä hahmo on smaragdinvihreä Tara, joka alkujaan oli prinsessa Viisauden Kuu, kunnes hän valaistui ja omistautui ihmisten pelastamiselle.

Alkuun

Himalajan vastakkaisella puolella, Yunnanin maakunnassa Kiinassa asuvat mosut elävät myös äitiensä taloissa matrilineaalisissa perheissä. Heistä kertoo Yang Erche Namun ja Christine Mathieun kirjoittama ihastuttava elämäntarina Namu - tyttö äitien maasta. Tammi. 2003. Kuvia mosuista

Lähteet:

Ahmed, Syed Zubair (18.2.1994) The New York Times: What do men want?

Assam Tourist Guide 1990

Encyclopaedia Britannica 1999

Gellner, David N. 1999 Religion, politics and ritual. Remarks on Geertz and Bloch. Social Anthropology 7(2):135-153

Hussain, Seema (21.3.1999) The powerful sex: Khasi women are determined to maintain status quo, The Week, India

King, Karen L. (toim.) 1997 Women and goddess traditions. In Antiquity and today. Minneapolis: Fortress Press.

Les filles des sept cases. TV-dokumentti France 5.

Stirn, A. & van Ham, P.: The seven sisters of India. Tribal worlds between Tibet and Burma.
Prestel books 2000.
ISBN 3-7913-2399-7
Tämä on erinomainen haku- ja valokuvateos koillis-Intian vuoristokansoista

Stone, Merlin. 1990. Ancient mirrors of womanhood: a treasury of goddess and heroine lore from around the world. Boston: Beacon Press.

The Tribal People of India. 1973. Rev. ed. New Delhi.

Takaisin naistutkimus-sivulle.

Copyright Jaana Holvikivi
Päivitetty: 26.12.2003